Tämän päivän Turun Sanomissa oli juttu vaatetusalan alkuperämaista ja ompelijoiden nälkäpalkoista. Aihe on hyvin ajankohtainen, joten mä ajattelin puhua asiasta täällä blogissakin, koska vaatteita kaikki käyttää (ainakin luulis :o ). Tiesittekö te, että vaatekauppa saa vaatteen hinnasta 50%, sen brändi 33%, raaka-materiaalit vie 8%, kuljetuskustannukset 5%, tehtaan voitot (yleensä Aasiassa) 2%, tuotanto-kustannukset 2% ja sen paidan varsinainen tekijä eli ompelija saa 0,4% tuotteen hinnasta. Ei kovin kehuttava palkka. Onneksi sentään hiekkapuhalletut farkut ovat nyt kielletty maailmanlaajuisesti, koska niiden tekemiseen tarvittavat työmenetelmät olivat hengenvaarallisia.
Lainauksia artikkelista:
"Kun seisot muotiliikkeen vaaterekin edessä, voit olla varma, että kolmasosa henkareissa roikkuvista vaatteista on tullut Kiinasta. Muut tulevatkin sitten Bangladeshista, Intiasta, Kambodzasta tai jopa Burmasta.
Vaikka tiedostaisitkin tämän, et pääse vielä pitkälle. Vaatteissa ei nimittäin yleensä lue valmistusmaata. Ja jos Made in -merkinnän jostain löytäisikin, se ei välttämättä pidä paikkaansa.
-- Mistä kuluttaja voi tietää, että hänen himoitsemaansa puseroa ei ole ommeltu etelän hikipajassa nälkäpalkalla? - Se on vaikeaa. Sen voi tietysti päätellä, että jos hinta on kauhean halpa, niin ei työntekijöille paljon ole jäänyt työstä käteen, vastaa Outi Moilala.
-- Kotimaisenkin brändin alla myytävistä tuotteista lähes kaikki saattavat olla Aasiassa valmistettuja. Vuonna 2009 Finnwatchin tekemässä seurantaraportissa esimerkiksi Halti toi 96% tuotteistaan riskimaista ja Erätukun kaikki kengät ja tekstiilit tulivat Kiinasta, Thaimaasta tai Bangladeshista. Karhukin teetti kaikki hiihtokenkänsä Kiinassa.
Näitä maita uhdistää se, että niissä vaatetehtaissa puurtavien työntekijöiden olot eivät välttämättä täytä minkäänlaisia inhimillisiä normeja. Tehtaissa tehdään 18-tuntisia päiviä seitsemänä päiväna viikossa. Silti palkka ei riitä elämiseen.
-- Isot ketjut kuten H&M ja Nike ovat käyneet läpi kovan ryöpytyksen omien alihankkijoidensa huonoista työoloista - ja ovat oppineet. -- H&M oli esimerkiksi ensimmäinen vaateyritys, joka solmi globaalin puitesopimuksen kansainvälisen ammattiliiton kanssa.
-- Mutta ongelma piilee siinä, että vaikka standardi ( 48 työtuntia viikossa eikä ylitöitä yli 12 tuntia viikoittain ) olisikin käytössä, sen valvonta ei välttämättä toimi. Viranomaisten tarkastukset kun eivät edelleenkään ole kaikissa maissa luotettavia. Vaatetusalalla on myös kaikista toimialoista eniten yhteiskuntavastuuohjeistoja, jotka yritykset ovst laatineet itse.
-- Moilala selventää, että ostajakin voi ottaa selvää, onko yrityksellä käytössään hankintaketjussaan minkäänlaista vastuullisuusstandardia. Tästä voi ainakin aloittaa. Tämä tieto pitäisi periaatteessa olla myös kaupan myyjällä. Jos yrityksen nettisivuillta näitä tietoja ei ole, kertoo sekin jo jotakin. --"
Itse mä pidän tällaisia asioita tärkeinä ja uskon että se liikuttaa monia muitakin. Aina ei tietysti halua ajatella asiaa kun löytää jotain ihanaa, mutta kannattaa ainakin pohtia ja punniskella kumpi on itselle tärkeämpää, muiden ihmisten toimeentulo vai oma mielihyvä.
(Kuvat weheartit ja
http://i1.ce.cn/english/Business/Macro-economic/201102/09/W020110209393149013782.jpg)
Lisätietoa asiasta osoitteessa
http://www.puhtaatvaatteet.fi/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Haluan kiittää kaikista kommenteista niin hyvistä kuin pahoistakin (no en oikeesti pahoista), valitettavasti en ite jostain syystä pysty vastaamaan niihin, koska Blogger vammaa, mutta jos tulee jotain kysymyksiä tai jotain niin pyrin vastaamaan niihin sitten postauksissa :) Ootte ihania kaikki :) ♥